Suomalaiset NHL-tähdet ensimmäisen maailmanmestaruuden jälkeen

Kun Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruutensa 1995 mestaruuden takuumiehinä toimivat Suomen ykköshyökkäysketju, jossa pelasivat Saku Koivu, Jere Lehtinen ja Ville Peltonen. Suomen ykköketjulle annettiin lehdistössä nimeksi Tupu, Hupu ja Lupu, Aku Ankan veljenpoikien mukaan. Ketju teki vuoden 1995 MM-kisoissa yhteensä 28 pistettä kahdeksassa ottelussa. Koivu ja Lehtinen molemmat pelasivat edellisen kauden TPS:ssä ja Peltonen pelasi HIFK:ssa. Onnistuneen liigakauden ja MM-kisojen jälkeen kaikki kolme lähtivät ammattilaisuralle Pohjois-Amerikkaan. Koivu ja Lehtinen tekivät mittavat urat NHL:ssä ja nousivat molemmat omissa rooleissaan NHL:n eliittiin, Peltonen ei kuitenkaan koskaan onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa Pohjois-Amerikassa ja siirtyikin muutaman vuoden päästä takaisin pelaamaan Eurooppaan.

Saku Koivu

Koivun aloitti ammattilaisuransa Montreal Canadiensissa. Ensimmäisenä kautenaan hän ei päässyt ihan samanlaisiin pistelukemiin kuin SM-liigassa, mutta onnistui silti hyvin ja oli NHL:n tulokkaiden pistepörssissä neljäs. Seuraavana kautena 1996-1997 hän oli alkukaudesta erittäin hyvässä pistetahdissa tehden kauden ensimmäisen parin kuukauden aikana jo 38 pistettä. Joulukuun 7. päivä hän kuitenkin sai polvivamman, joka piti hänet sivussa seuraavat 32 peliä. Viimein hän pääsi pelaamaan taas loppukaudesta ja teki 50:ssä pelissä yhteensä 56 pistettä. Koivu on erinomainen johtaja, joka näytti esimerkillään ja loistavalla työmoraalillaan mallia koko joukkueelle. Niinpä hänet valittiin ensimmäisenä eurooppalaisena pelaajana Montreal Canadiensin kapteeniksi.

Koivu kärsi koko aktiiviuransa loukkaantumisista ja myös sairastui Hodgkinsin lymphoomaan, mikä piti hänet sivuissa peleistä kokonaisen kauden. Silti hän onnistui silti tekemään neljänneksi eniten pisteitä NHL:ssä suomalaissyntyisistä pelaajista. Jos Ruotsin kansalaista, mutta Suomessa syntynyttä Tomas Sandströmiä ei oteta lukuun, Koivu on kolmanneksi paras NHL-pistemies suomalaisista.

Jere Lehtinen

Jere Lehtinen lähti myös heti huikean 1994-1995 kautensa jälkeen Pohjois-Amerikkaan. Hän pelasi yhden pelin farmissa ja siirtyi miltei heti Dallas Starsin pelaavaan kokoonpanoon. Lehtinen osoittautui erinomaiseksi puolustavaksi hyökkäjääksi, ja häntä pidettiinkin yhtenä NHL:n parhaista tässä roolissa. Hän oli ehdolla heti toisena NHL-kautenaan arvostettuun Frank J. Selke palkintoon, joka jaetaan NHL:n parhaalle puolustavalle hyökkääjälle. Lehtinen voitti palkinnon lopulta kolme kertaa, ja hänestä tuli kolmas pelaaja NHL:n historiassa, joka sai Selke palkinnon perättäisinä vuosina.

Kimmo Timonen

Timonen aloitti NHL-uransa kaudella 1998-1999, jolloin hän vaihteli farmijoukkueensa Milwaukee Admiralsin ja NHL-joukkueensa Nashville Predatorsin välillä. Kaudella 1999-2000 Timonen vakiinnutti paikkansa Predatorsin pelaavassa kokoonpanossa ja paransi kokoajan peliään kausi kaudelta. NHL:n työsulun aikaan hän pelasi kolmessa joukkueessa Euroopassa; mm. kasvattajaseurassaan KalPassa, joka siihen aikaan pelasi Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Mestiksessä.

Timonen saavutti kruunun uralleen viimeisenä kautenaan, jolloin hän sai kesken kauden siirron Chicago Blackhawksiin, joka voitti kyseisellä kaudella Stanley Cupin. Itse Yhdysvaltain presidentti mainitsi Timosen puheessaan, jossa hän kehui Timosen kovaa työtä ja sitkeyttä terveysongelmien kanssa. TImonen on pelannut 1108 NHL ottelua ja on NHL:n suomalaispelaajien pistepörssissä sijalla 9.

Olli Jokinen

Olli Jokinen aloitti NHL-pelinsä kaudella 1997-1998 Los Angeles Kingsin riveissä. Hän ei onnistunut tekemään pisteitä ensimmäisessä kahdeksassa pelissään, jolloin Kings päätti lähettää hänet takaisin HIFKiin kypsymään. Hän palasi takaisin Pohjois-Amerikkaan seuraavana kautena, aloitti kautensa Kingsin farmijoukkueessa, mutta nousi nopeasti Kingsin pelaavaan kokoonpanoon. Jokisen peli ei Kingsissä lähtenyt odotetun kaltaiseen lentoon niinpä hän siirtyi ensin New York Islandersiin ja sieltä Florida Panthersiin.

Ensimmäiset pari kautta Panthersissa sujuivat melko pienillä pistemäärillä, mutta kausi 2002-2003 osoittautui Jokisen läpimurtokaudeksi NHL:ssä. Hän teki kaudella 36 maalia (mikä on enemmän kuin hänen edellisen kauden kokonaispisteensä) ja onnistui tekemään 81 pelissä yhteensä 61 pistettä. Jokinen pelasi neljä yli 30 maalin kautta, ja suomalaisten pelaajien kaikkien aikojen pistepörssissä hän on sijalla 5.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *